Miten tän nyt alottaisi. Melkein vuosi myöhemmin, vuotta vanhempana, viisaampana, mutta myöskin nukkeharrastuksen melkein kokonaan taakse jättäneenä on hyvin vaikea tulla kirjoittamaan tänne, niin rakkaaseen omaan blogiin. Mä en edes tiedä mitä tapahtui. Lupasin viime kesänä blogata useammin, mutta sain aikaseksi koko "Pullip-aikana" tehdyksi vain kymmenen postausta.
Oon miettinyt jo kauan tekeväni postauksen tänne. Se vain aina venyi ja venyi, koska en tiedä mitä kirjottaisin. En halua sanoa, etten enää harrasta nukkeilua. Myönnän, Isla on kaapissani piilossa muilta, mutta nyt myös minulta. Olin aina "hiljainen" nukkeilija, kukaan mun kavereista ei tiennyt että kuvaan nukkeja ja pidän siitä blogia. Tosiaan tämä ainainen yksinäisyys mun nukkeharrastuksen kanssa ehkä edesauttoi siinä etten enää innostunut siitä että lähtisin kuvaamaan Islaa minnekkään. En halunnut kenenkään näkevän minua nukke kädessä, koska minua hävetti. Hävetti se, mitä tykkäsin tehdä. Toisinaan kadun sitä, että ostin Islan. Tuhlasin suuren summan sellaiseen mikä viihdytti minua vain hetken. En kuitenkaan halua myydä Islaa pois, koska se on osa minua. On se aina välillä kiva ottaa Isla käteen ja harjata sen hiuksia tai vaihtaa vaatteet, mutta ei se enää mulle tuo sitä iloa mitä ennen.
Tosiaan, en tiedä miten tän lopetan. Todennäköisesti ette tuu näkemään mua seuraavankaan vuoteen, mutta en poista tätä blogia, en sano lopettavani, jos mun tekee mieli alkaa nukkeilla, alan nukkeilemaan. Mutta kiitos oikeesti teille kaikille jotka ootte lukenu mun MH-blogia tai tätä, te ette ees ymmärrä miten tää oli mulle niin tärkeetä silloin ja miten tää on muuttanu mua parempaan suuntaan <3 Mutta, tältä erää mä taas katoan, mutta ehkä mä palaan vielä jeejee
<3 Niina